Hengitin vasta sataneen lumen ilmaa, se oli raikas ja avasi jokaisen kurkun. Kirpeä pakkanen oli piristämässä ja lumi narskui mukavasti kenkieni alla. Olin saapumassa Revonlahteen, ohitin lumisen laitumen jatkaen kohti päärakennusta. Kenttä oli aavemaisen näköinen illan pimentyessä, tyhjyyttä täynnä. Näin kännykästäni kellon olevan 17.54, pian sai auttaa Winkyä. Ohittaessani itse päärakennuksen ymmärsin jotain. Keskellä tallipihaa sijaitsi oritarha ja siellä seisoskelevat Muke ja Make. Piha oli mukavan pieni, talli mukanaan. Pienet tilat merkitsivät aina rauhallisuutta. Jatkoin ihasteluani kunnes kuulin narskuvien askeleiden lähestymistä.
- Hei! Catu kenties? Kuulin nuorehkon naisen äänen.
- Hei! Juu, Catu, vastasin ja kääntyessäni huomasin naisen Winkyksi.
- Mitäs sinä täällä tähän aikaan? Nainen kysähti vielä ja hymyilin hänelle.
- No, ajattelin näin vain tulla tutustumaan, vastasin ja hymy säilyi vieläkin kasvoillani.
- Selvä, sinä sitten voit ottaa orit sisälle ja minä otan tammat, Winky selitti katsottuaan ranteessaan olevaa kelloa. Päiväjärjestyksen mukaan seuraava työ oli Ruokinta ja hevoset talliin, sopiva aika aloitella tallilla. Nyökkäsin ymmärrykseksi ja lähdin kohti oritarhaa, Winky taas meni tammojen luokse.
Nappasin vihreän riimun ja salmiakkikuvioisen riimu-narun, Maken. Toiset riimu ja -naru olivat sitten Muken, otin molemmat käteeni ja lähdin pyydystämään oreja. Keskeytin orien "keskustelun" pujahtaessani tarhaan. Tarha oli pyöreä ja mukavan kokoinen. Ojensin kättäni jotta orit saattaisivat haistella kättäni, ainoastaan Muke tyyntyi haisteluun. Haistelusta nostin kättäni silittääkseni pehmeää turpaa ja lopulta Muke oli kiinni riimustaan. Muken ollessani tiukasti kiinni, Make katseli liikkeitäni. Oma nimikkoponini ei välttämättä niinkään heti ensisilmäyksellä välittänyt minusta mutta luopui ottamaan kiinni uteliaisuudellaan. Pääsin taluttamaan hyvin molempia samaan aikaan. Orit kulkivat kiltisti perässäni ja sain hymyillä hyvin mielin. Winky tuli perässä tuoden Sailan ja Nellan.
Ihastelin pientä tallia, talli oli ihanan lämmin ja kodikas. Pistin Muken karsinaansa matkalla ja suljin sen oven. Kunnolla vein malttamattoman Maken karsinaansa ja suljin senkin oven. Katselin hiukan ympärilleni kunnes kuulin kavioiden kopsetta merkkinä Winkyn saapumisesta. Kurkkasin Satulahuoneesta ja nainen hymyili minulle.
- No? Winky kysyi ja ihmettelin hiukan kysymystä. Oikea kulmakarvani nousi ylemmäs merkkinä hämmästelystä.
- Oliko mitään hankaluuksia? Winky jatkoi selittäen kysymystä.
- Ei! Mukavia molemmat, vastasin naurahtaen. Astelin Winkyn vierelle ja hän osoitti tietä latoon.
- Haluatko auttaa? Winky kysyi ottaessaan heiniä ja väkirehuja.
- Juu... Vastasin otin Winkyltä hiukan heinää ja nappasin väkirehuja.
- Jaa sinä vaikka oreille, plus Sailalle, Winky selitti ja aloin päästä jyvälle tallista. Ensin katsoin kuinka Winky antoi ruuat jotta oppisin tallin tavoille, sama tapa kuten aina joten pääsin hyvin vauhtiin. Heitin heinät kaikille karsinaan ja väkirehut "ruokakippoihin". Vein loput väkirehut takaisin ja sain taas hymyillä kiitokseksi.
Istuimme Winkyn kanssa sohvalla kun hän kertoi hiukan tallin historiasta.
-...Muke oli niitä ensimmäisiä poneja täällä... Winky selitti ja kuuntelin kiinnostuneena. Yleensä kaikki olisi mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta ei nyt. Revonlahti oli kiintoisa ja juuri minun tyylinen, syrjäinen talli. Ei mitään hienouksia, juuri minun tapaan. Winkyn hakiessaan jotain, minä katsoin kelloa.
- Mitä se on? Winky kysyi yllättäen ja hätkähdin hiukan.
- Ööh, 18.43, vastasin ja pistin kännykän takaisin piiloon.
- Kyllä sinä sitä Makea voit mennä harjaamaan, Winky sanoi ja sen taisi nähdä ilmeestä kuinka halusin sitä. Nyökkäsin vain vastaukseksi ja riensin tallin puolelle.
Nappasin Maken riimun ja -narun. Make katseli kuinka helposti astelin karsinaan. Kärsimättömyys alkoi näkyä jo kun sidoin sen kiinni karsinaan. Huolettoman rauhallisesti nappasin juuriharjan. Make pyöri ja hyöri kuten oli kerrottu. Alkaessani harjata kaulaa, otin hiukan riimusta kiinni. Make rauhoittui vähän muttei paljon. Pyöriminen jatkui ja muu kuin kaula oli hiukan vaikea harjata. Harjaaminen kuitenkin onnistui loppujen lopulta, Catu nimittäin keksi hyviä muutamia kikkoja. Lopulta toinen kun puoli oli puhdas ja pääsin pölyharjan kimppuun. Viimeistelin harjausta ja harjasin myös jalat. Pitkien vetojen avulla olin pian valmis. Seuraavaksi otin kaviokoukun ja aloin nostelemaan kavioita. Make kuopi vähän maata ja kärsimättömyyden vuoksi tuli paljon hankaluuksia. Make myös näykkäisi, varmaan uhitelleekseen. Lopulta Maken kaviot olivat puhtaat, vaivalloisen nostelun jälkeen olin ihan tyytyväinen. Kaviokoukun tilalle otin harjan (jouhille), viimeistelin harjausta ja päästin sen kärsimättömän orin vapaaksi. Meillä tulisi olemaa hauskaa.
Lopulta lähdin takaisin kotiin äidin hakemana. |
|
