Oli kaunis iltapäivä ja istuskelin liikkumattoman Mopon selässä Brighton's Farmin kentän reunalla. Taputtelin hermostuneesti Mopon jännittynyttä kaulaa ja koitin muistella mielessäni Helppo A:n kiemuiroita. Ori seisoi jähmettyneenä paikoillaan, ainoastan korvat pyörivät ponin päässä. Meitä edellinen ratsukko suoritti lopputerveyhdyksen, joten käskin Mopon liikkeelle.
Alkutervehdys sujui niin kuin pitikin - Mopo oli kiltisti paikoillaan vaaditun ajan, kuolaimella ja korvat söpösti hörössä. Varmasti tuli söpöyspisteitä! Sen jälkeen oli ravissa kaikennäköisiä kiemuroita ja lävistäjiä, jotka myöskin sujuivat tasaisen varmasti. Ehdin jo tyytyväisenä huohahtamaan ja keskittyä näyttämään eleettömältä ja iloiselta.
Olimme saaneet radan melkein loppuun asti, oli viimeisen laukkakiemuran aika. Laukkasimme normaalisti ensimmäisen kiemuran ja keskellä vaihdoin normaalisti laukan. Sekunnin kuluttua tajusin, että tässä olisikin pitänyt vaihtaa käynnissä laukka. Menin niin sekaisin tästä naurettavan helposta virheestä, että ori otti ihmetellen raviin. Kannustin Mopon äkkiä takaisin laukkaan, mistä ori meni vähän sekaisin ja nousi
kuolaintuntumalta. Toisen laukanvaihdoin saimme suoritettua oikeaoppisesti, mutta Mopo oli edelleen hieman tolaltaan säätämisestäni eikä suostunut kuolaimelle,
se ja kulki lopputervehdykseen asti pää pystyssä. Tasan samaisella hetkellä, kun laskin käteni lopputervehdykseen, Mopo laski itse päänsä alas muotoon, mikä näytti katsojan vinkkelistä varmasti hassulta.
Olin pakannut ponit jo autoon, kun oli helppojen luokkien palkintojenjako. Naama hymyssä hain sinivalkoisen ruusukkeen ja pöytäkirjan Mopon ja minun Helppo A:sta. Pöytäkirjaan oli tuherrettu "hurmaavat tervehdykset!"
Kiepautin Mopon käytävälle ja laitoin sen kiinni ketjuihin. Mopo on ollut jo reilun kuukauden Jäniskummussa, mukavassa yksityistallissa. Orhi on selvästi viihtynyt tallissa, vaikkakin tallin hevosista suurin osa on oreja. Harjailin pikaisesti Mopon läpi, tarkistin kaviot, pintelöin etujalat ja laitoin satulan selkään. Silitin Mopoa kiitokseksi suopeasta suhtautumisesta satulaan ja korjasin uuden, vaaleansininen neliöhuovan asentoa. Satulavyön kiristettyäni ujutin kuolaimet orin suuhun ja laitoin soljet kiinni. satulan päälle laitoin mariinin värisen ratsastusloimen, jolla ajattelin ratsastaa alkukäynnit, olihan pakkanen kivunnut melkein viiteentoista asteeseen. Kypärä päähän, kannukset ja raippa mukaan ja suuntasimme maneesille päin.
Maneesissa ei ollut onneksi ketään, koska Mopolla on mukavinta ratsastaa yksin. Alkukäyntien jälkeen aloitin alkuverryttelyn isoilla ympyröillä ravissa. Harmikseni Mopo alkoi mennä vähän turhankin lyhyeen pakettiin, joten lämmittelyn jälkeen harjoittelin lävistäjillä tempon lisäystä. Mopo alkoi tuntua paremmalta, joten päätin ottaa käsittelyyn laukan. Työstin laukkaa etenkin volteilla ja kun Mopo meni mielestäni tarpeeksi hyvin, otin käyntiin ja annoin orin kävellä vapaasti.
Miettiessäni jatkosuunnitelmia tämän päivän harjoitukselle, tietysti siinä nurkassa, missä parhaillaan olimme, napsahti lujaa - ilmeisesti pakkasen takia. Mopo säikähti ääntä ja teki täyskäännöksen ja suuntasi mahdollisimman nopeasti maneesin toiseen päähän. Oli ihme, etten tippunut, mutta en kyllä satulassakaan pysynyt. Olin nimittäin valunut satulan takakaaren yli Mopon takapuolen päälle. Ori alkoi hätääntyä, mikä ihme sen takapuolen päällä keikkui. Punkesin itseni kuintenkin takaisin satulaan, mikä sai Mopon rauhoittumaan.
Pienen taistelun jälkeen Mopo suostui menemään pelottavaan kulmaan ja jatkoin kunnollista ratsastamista. Päätin harjoitella tänään laukanvaihtoa kahdeksikolla. Siinä harjoituksessa meni melkein kaksikymmentä minuuttia, koska oria ei olisi juurikaan huvittanut enää keskittyä töihin. Loppuverryttelyn suoritimme tiellä rauhallisesti taapertaen.
