Kaiken © Winky.
Kille on virtuaaliponi!

PKK-tuomarit!
Arvostele rakenne tästä kuvasta.
Arvostele pää tästä kuvasta.
Arvostele liike tästä kuvasta.

16.04.2008 - Ja taas sitä mennään

Olin hyvään aikaan tallilla, sillä lauantaiaamupäivisin on ehdottomasti mukavinta ratsastaa kentällä. Sää oli kerrassaan ihana, kun taapersin Killen tarhalle hakemaan oria sisälle. Kille ei tietenkään juossut minua vastaan korvat hörössä ja hirnuen klassisten kliseiden mukaan, vaan tyytyi kääntämään perspuolensa minua kohti heti kun ilmestyin portille. Kun pujahdin tarhan sisälle orhi käänsi päänsä minua kohti kuin sanoen "Ai terve, en huomannutkaan sua!"

Oli ihana päästä tallin lämpöön, vaikkakaan ulkona pakkasta oli tuskin nollan alapuolella. Lumet olivat ehtineet jo sulamaan lähes kokonaan pois ja oli erittäin kuiva sää, sillä tietkin suorastaan pölisivät. Ah tätä kevättä - Killekin toivottaa kesän tervetulleeksi karvanlähdön muodossa. Tosin heppojenhan anturit ovat ihan sekaisin, kun välillä on plus kymmenen ja välillä ollaan ihan paukkupakkasissa - ja kaikki saman viikon sisällä.

Aloittelin harjauksen pesupaikalla ja olin heti tukehtua, sillä karvaa lähti aivan hirveästi. Harjasin kuitenkin orin loppuun asti erittäin urheasti. Harjaukseen oli kuitenkin hurahtanut todella paljon aikaa, sillä kello oli jo kahtakymmentä vaille yksitoista, kun kiipesin ähkien uljaan ratsuni selkään tallin pihassa. Tiedossa oli (valitettavasti) tylsä, tavallinen koulutunti kentällä. Olin hieman huolissani, oliko kenttä kunnossa, vai joituisinko tekemään itsemurhan menellä maastoilemaan. (ookoo, myönnetään, Kille ON maastovarma, vaikken sitä itse uskokaan.)

Kenttä tuntui ihan hyvältä, joten Killen pahaksi onneksi tiedossa oli koulukiemuroita. En kävellyt kovinkaan kauaa pitkin ohjin, vaan parin kierroksen jälkeen kokosin ohjat ja nostin ravin. Aluksi oriin en saanut mitään tuntumaa, mutta mitä kauemmin ravasimme, sitä paremmin alkoi mennä. Kun Kille oli lämmennyt kunnolla, se alkoi menemään jopa tosi hyvin ja sain laitettua jopa askeliin hieman virtaa ilman muodon kärsimistä. Olin tyytyväinen ratsuni työskentelyyn, kun annoin Killen levähtää hetken vapain ohjin.

Keräsin ohjat uudelleen käsiini ja tein käynnissä voltin ennen kulmaa, josta tarkoituksenani oli nostaa laukka. Noh - voltti sujui tosi hienosti ja ori tukeutui kivasti. Mutta sitten tehtyäni puolipidätteen ja siirrettyäni sisäjalkaa pari milliä eteenpäin voltin jälkeen Kille reagoi salamannopeasti. Se syöksähti innostuneena eteenpäin ja pukitti pari kertaa. Minähän olin valmistautunut hallittuun laukannostoon käynnistä, sellaiseen mitä esimerkiksi Kyra tekee kouluradoillansa. Niinpä minä sitten taas kerran tipahdin alas uljaan kilparatsuni selästä. Kille oli onnellinen hetkellisestä vapaudestaan, joten se lähti vauhdikkaasti pukittelemaan pitkin kenttää. Onneksi kentän portti oli kiinni, joten vältyin pieneltä ponin metsästysoperaatiolta.

Olen tullut Killen selästä niin monta kertaa, että osaa pudota jo melko kivuttomasti maahan. Kenttä pölisi kuivuuttaan ja olin tukehtua. Yskin ja nousin seisomaan katsellen orin villiä menoa. Se ei antanut heti kiinni, vaan otti kaiken ilon irti jälleen kerran onnistuttuaan pudottamaan ratsastajansa. Kille ei jaksoi riekkua viiden minuutin verran ja sen jälkeen sain napattua sen kiinni. Nousin uudelleen selkään ja ohjasin uralle. Tein taas samanlaisen voltin, mutta jouduin toistamaan sen pari kertaa saadakseni jotain kontrollia oriin. Suoristin ennen kulmaa ja annoin laukkapohkeet. Tällä kertaa Kille ei enää pukitellut, mutta silti se syöksähti lujaa eteenpäin. Käänsin orin pääty-ympyrälle työstämään laukkaa paremmaksi. Ori tohotti paljon, mutta pian sain sen kuuntelemaan hyvin. Vaihdoin suuntaa ja laukkailin toisessa suunnasssa. Kille oli kuulolla melkein heti, joten päätin tehdä vähän laukanvaihtoja lävistäjällä. Tavallisesti Kille inhoaa laukanvaihtoja ja koottua laukkaa, mutta nyt se meni jopa yllättävän hyvin. Hetken päästä annoin Killen venyttää kaulaansa loppuraveissa. Se meni varsin mallikkaasti ja annoin orille vapaat ohjat.

Tarkoituksenani oli käydä kävelemässä loppukäynnit maastossa, mutta koska Kille pukitti minut alas, päätin jättää maastoilut seuraavaan kertaan.

07.03.2008 - Kouluratsastusta kello yhdeksän

Kellon viisarit näyttivät puolta yhdeksää illalla, kun saavuin tallille. Pitkän työntäyteisen viikon perjantai-iltana piti ratsastaa vielä Killekin. Orilla oli ollut jo yksi vapaapäivä, eikä sillä voi pitää kahta peräkkäistä vapaapäivää, jos ei halua sairaalakuntoon. Voi tätä hevonsen omistajan arkea. Oli jo pilkkopimeää, mutta onneksi kentällä oli sentään valot.

Tallissa hevoset rouskuttelivat iltaruokaansa rauhalliseen tahtiin. Kävin nopsasti tervehtimässä Killeä, joka oli selvästi hämmennyksissään, että mitä se akka nyt tähän aikaan täällä häärii. Hain varusteet karsinan kohdalle, harjasin orin nopeasti. Satuloin orin ja niin me lähdimme sitten kello yhdeksän koulutreeneihin.

Onneksi Kille ei ole sitä sorttia, joka säpsähtelee jokaista tuleessa lentävää lehteä. Mutta kyllä mekin saimme alkukäynnit kävellä aika lyhyin ohjin, sen verran pelottavaa oli mennä keskellä pimeyttä, huolimatta kentän valaistuksesta. Lämmittelyt aloitin yksinkertaisilla raviympyröillä ja tempon vaihteluilla. Killessä oli energiaa, kuten yleensäkin vapaapäivän jälkeen, ja osa energiasta meni kulmien vahtaamiseen. Pari kertaa kaiken kestävä omistajakin sai roikkua kaulalla orin tehdessä hurjan väistöliikkeen mörön hyökätessä pimeästä kulmasta - ja oripa ei edes pelännyt, pelleili vain kun sitä energiaa oli niin paljon. Olin kuitenkin väsynyt, ja Killen pelleily otti päähän. Joten kerran sitten mentiinkin yhdestä kulmasta raippa-pidäte-raippa-pidäte-tyylillä. Orilla oli täysi työ saada protestoitua tasan jokaisesta raipasta, mutta kummasti ne kulmat alkoivat sitten sujua.

Kouluvalmennuksissa käyminen on selvästi tehnyt hyvää meille. Kille on selvästi tullut notkeammaksi ja kuuliaisemmaksi. Alkutappeluiden jälkeen se meni erittäin nätisti, eli herkkänä ja silti letkeänä. Tälläisena sen pitäisi mennä joka kouluradalla! Olin onneni kukkuloilla tehdessäni laukkaympyröitä, sillä ori meni aivan satumaisen ihanasti - ottaen huomioon, miten paljon olemme joskus tapelleet. Koska Kille meni lopuksi niin hyvin, päätin lopettaa jo viidenkymmenen minuutin ratsastamisen jälkeen.

Tallissa totesin, että Kille ei ollut edes tullut hikeen, toisin kuin yleensä. Muut hevoset olivat jo käyneet iltalevolle, mutta pesin vielä orhin jalat ja syötin pari herkkua. Sitten jätin Killen suorastaan haikein mielin mutustelemaan loppuja heiniään.

10.02.2008 - Kotiin!

Kille on ollut ilman kotia jo kauan aikaa, mutta pääsimme vihdoinkin kivanoloiseen talliin nimeltä Valtama. Tänä aamuna Kille siis pakattiin traileriin ja lähdimme kohti Valtamaa. Talli on kauan sitten rakennettu, kaksitoistapaikkainen pientalli, jossa on aika paljon toimintaa yksityisille.

Matka tallille ei onneksi ollut kovin pitkä, mutta Kille oli silti varustettu asianmukaisesti villaloimella ja kuljetussuojilla. Olin ottanut mukaan kerralla kaikki varusteet satuloita myöten, sillä minullahan oli koko päivä aikaa järjestellä tavaroita oikeille paikoilleen uudessa kotitallissa. Heti ensimmäisenä saavuttuani Valtamaan Kille trailerissa etsin käsiini tallin omistajat, jotka esittelivät pikapikaa tallin (uudelleen - tottahan toki olin käynyt tutustumassa paikkaan ennen tätä matkaa!). Sen jälkeen oli aika ottaa itse ori pois trailerista - ja tietenkin Kille päätti vähän herättää huomiota nousemalla kerran pystyyn ja aiheuttamaan hirveän haloon tammoissa, jotka asuivat lähellä olevissa tarhoissa. Aluksi kävimme Killen kanssa kiertelemässä vähän paikkoja ja sen jälkeen ori pääsi karsinaansa rauhoittumaan päiväheinien kera.

Killen rauhoituttua oli aika purkaa muuttokuorma. Tallilla on kätevästi paljon säilytystilaa varusteille, joten tälläinen pilalle hemmoteltu varusteholisti saa varmasti kaikki tavaransa mahtumaan samaan paikkaan. Kaikki tavarat olivat päässeet mukaan lukuun ottamatta kuluneita hivutussuojia, mutta onneksi Killellä on jo uudet paremmat nahkasuojat. Kille alkoi taas hetken kuluttua potkimaan karsinan ovea syötyään heinät. Vein sen omaan tarhaansa, jossa sillä ei vielä ole tarhakaveria, mutta se pääsee luultavasti jonkun suokin kanssa samaan tarhaan. Olin tallilla vielä pari neljä tuntia tutustuen paikkaan ja pidin tietenkin silmällä hullua oriani, ettei se saisi aikaan mitään katastrofia.

Tutustuin myös Valtaman hevosiin ja osaan omistajiin. Killen karsinanaapureita ovat suomenhevostamma Ilona ja suokkiruuna Fanta. Killen karsinaa vastapäätä asuu suloinen risteytysponitamma Kat. Valtaman muita hevosia ovat trakehnerori Wilson, suokkitamma Kikka, suokkiorit Omppu, Ransu ja Keppis, russitamma Kira ja arabitamma Fina (kylläpäs rimmaa ^^). Omistajista tiesin ainakin Harmony D.n, angstiinan, Troyan ja Miljan.

Valtamassa on tosiaan kivasti toimintaa, sillä heti alkuun ilmottauduin mukaan kahteen valmennukseen ja ystävänpäiväriehaan. Tästä on kiva jatkaaa ^^

05.02.2008 - Pellolla

Kille on ollut tammi- ja helmikuun vähän vähemmällä kisakäytöllä ja olemme keskittyneet enemmän treenaukseen. Välillä on kuitenkin aika irroitella, kuten tänään. Sää oli ihanan aurinkoinen ja lunta oli kerrankin kunnolla, joten suuntasimme Killen kanssa pellolle.

Orilla on ollut tavallista enemmän virtaa, kun energiaa ei ole mennyt kilpailusuorituksiin. Kuten tavallista, Kille oli jo tallissa aivan menossa, kuin aavistaen että nyt mennään revittelemään ja pitämään hauskaa tavallisten koulutreenejen sijaan. Hyvä että pääsin selkään tallipihassa, sillä Kille oli jo täysillä menossa. Tietenkin matka pellolla taittui koreasti tanssahdellen. Killen energisyyttä lisäsi myös kirpeä pakkasilma, joka nipisteli hienovaraisesti kasvojani.

Kun sitten pääsimme pellolle asti, Kille oli aivan räjähdyspisteessä ja pienestäkin painonmuutoksesta ori olisi lähtenyt nelistämään täydellä vauhdilla. Ensimmäinen kierros menikin tanssahdellen, hypehdellen ja vinkuen. Kierros toisensa jälkeen vauhti alkoi tasaantua ja Kille menikin yllättävän nätisti ravia. Ensimmäisessä laukannostossa ori lähti niin lujasti liikkeelle, että allekirjoittanut kuski hädin tuskin pysyi kyydissä. Kille säntäili ja pukitteli varsin railakkaasti, joten rauhallisesta laukasta en uskaltanut edes haaveilla. Yhtäkkiä vauhti kuitenkin hidastui ja Kille myötäsi nätisti pyöreälle kaulalle. Siinä oli hymyssä pitelemistä :) Oikealla on kuva, kun Kille laukkaa nätisti. Kuskin ilme on pop :)

Paluumatka sujui rauhallisesti ja ohjaakin uskalsin hieman pidentää. Kille oli tietenkin hiestä märkänä, sillä mammutintalvikarvalla sitä hikoaa helposti.