Päiväkirja

Päiväkirjasta voit lukea tallin tapahtumista, olipa sitten kyseessä uusista asukkaistamme tai rauhallisista maastolenkeistä. Päiväkirjaan kirjoittelevat Winkyn lisäksi tallitytöt.

18.04.2009

Aamu oli tavattoman kaunis; aurinko kultasi tallipihaa ja vähäiset lumikasat tien penkoilla kimmelsivät. Ponit tuntuivat olevan tavallista virkeämmällä päällä ja ne juoksentelivat innossaan tarhoissa. Sofia tuli avukseni siivoamaan karsinoita, ja saimme paikat puhtaaksi ennätysajassa. Sofia päätti lähteä Muken kanssa maastoon, mutta itse jäin talliin huolehtimaan Nellasta. Nella ja tämän kolme päivää vanha orivarsa olivat vieläkin tallissa, sillä en hennonnut päästää äitiä ja varsaa vielä ulos. Nella käyttäytyi kuitenkin erittäin mallikkaasti ensikertalaisäidiksi, eikä hätääntynyt, vaikka joutuikin olemaan sisällä yksin varsansa kanssa. Nella oli hieman ehkä ylisuojeleva, mutta se antoi silti minun koskettaa varsaa. Nuori ori oli varsin terhakka ja rohkea otus. Orivarsalla on itseasissa nimikin, Revon Lykke. Kunnollista lempinimeä en ole vielä sille keksinyt, mutta tällä hetkellä se on vain Lykke.

Päivemmällä ratsastelin kentällä ilman satulaa Riikalla, lähinnä puomityöskentelyä. Suostuttelin Sofian ratsastamaan myös Makella, joten sen jälkeen enää Siili, Penni ja Saila tarvitsisivat liikuntaa. Petriina oli ainakin lupautunut tulla tallille. Ennen kuin Sofia lähti kotiin, jaoimme yhdessä poneille päiväheinät.

Petriina tuli tallille viiden maissa melko kiireisen näköisenä. Tänään hän ehtisi liikuttamaan vain Sailan, joten minulle jäivät shettistammat. Päätin hetken mielijohteesta lähteä ponien kanssa maastoon niin, että ratsastin Pennillä ilman satulaa ja Siili tulisi perässä käsihevosena. Kai minä nyt kahdelle pienelle ponille pärjään rauhallisella maastolenkillä?

En kyllä pärjännyt ja lenkki oli kaikkea muuta kuin rauhallinen. Tammoilla oli paljon energiaa ja ne tahtoivat ravata koko ajan. Shetlanninponeilla on kuitenkin niin pieni ja pompottava ravi, joten oli pakko laukata ravin sijasta. Siitäkös tammat intoutuivat, ja Siili lähti lujaa pukitellen eri suuntaan kuin Penni ja minä. Siitäkös Penni puolestaan innostui pukittelemaan. Ja on mahdotonta pysyä pienen shettiksen selässä ilman satulaa toisessa kädessä riehakas poninpallero, joten lensin tyylikkäällä kaarella kivikovaan maahan. Penni pääsi vapaaksi, mutta sain pidettyä Siilistä kiinni. Hetken vapauden huumassa ilakoituaan Penni suostui kiinniotettavaksi, koska sen kaverikin oli kiinni.

Loppumatka kotiin sujui sitten rauhallisesti käynnissä.

Winky

05.04.2009

Piipahdin tallille hoitamaan Sailaa. Kello oli jo melkein kuusi. Winky lakaisi tallikäytävää ja ilahtui minut nähdessään.
"Mennään hakemaan ponit sisään ja laitetaan heinät, ok? Winky hymyili.
"Joo, sopii", vastasin.
Nappasimme pari riimunnarua naulasta ja kävelimme tarhoille. Saila, Riikka ja Nella oikein tunkivat portille, varmaan ne himoitsivat jo iltaheiniään. Oripojat hirnuivat kimeästi omassa, pyöreässä tarhassaan, jonne Winky oli suunnannut.
Portin pielessä oli toinenkin riimunnaru, joten päärin taluttaa Riikan ja Sailan yhtäaikaa. Ensin kuitenkin kiikutin Nellan omaan karsinaansa, jotta se ei yksin jäätyään riehuisi tarhassa. Saila hörähti ja tunki turpaansa rintaani vasten. Rapsutin sen korvaa ja naksautin narun sen riimuun. Riikan kiinniottaminen ei tuottanut sekään vaikeuksia.
Hain vielä Pennin ja Winky talutti Siilin talliin. Sen jälkeen jaoimme iltaheinät ja kaurat poneille ja täytimme vesiastiat. Annoin Sailan mutustaa ruokansa rauhassa ja menin satulahuoneeseen. Matti oli kerällä loimipinon päällä ja silitin sen päätä ohimennen. Nappasin Sailan harjapussin ja painuin pihalle puhdistamaan tamman hoitovälineet.
Aurinko alkoi suunnittella laskuaan metsän korkeimpien puiden taa. Istahdin kuivalle läntille tallin seinän viereen, josta lumet olivat sulaneet ja kävin työhön. Kaivoin kaikki harjat ulos pussista, käänsin sen toisin päin ja pudistelin kaikki karvat ja kuivuneet mutakokkareet maahan.
Vaikka puhdistin harjat aina Sailan (tai minkä muun tahansa ponin omat harjat) hevosen harjattuani, likaa ja karvoja oli tarttunut harjoihin ja kankaaseen yllättävän paljon. Pian pakkasin kaikki kamat takaisin pussiin ja tajusin, että kohta joutuisin puhdistamaan ne uudelleen. No, eihän likaisilla harjoilla saanut likaista ponia puhtaaksi, joten työ ei ollut turhaa - varsinkin kun Saila todellakin oli likainen.
Hiekkatiet olivat jo sulaneet, samoin ponien tarhat. Saila oli (kuten kaikki muutkin ponit) kieriskellyt tarhan mutaisimmassa kohdassa, joten se näytti aikalailla kokomustalta kirjavan värityksen sijaan. Huokaisin ja tarkistin, että Saila oli saanut syödä suurimman osan heinistä ja kaikki kauransa ennen, kuin astuin sisään ja aloitin puhdistusoperaation.
Mutaa lähti suurina suikaleina niin selästä, mahasta kuin päästäkin. Tamman pitkät jouhet olivat aivan solmussa ja niiden selvittelemiseen meni oma aikansa. Aloitin kaulasta ja etenin selkää, kylkiä ja mahaa pitkin lautasien ja takajalkojen suuntaan. Rapsuttelin vuohiskarvoja ikuisuuden vain huomatakseni, että hännän alapuoli oli täynnä mutapaakkuja.
Huokailut tai itkut eivät auttaneet, joten suoristauduin, tartuin Sailan häntään ja otin toiseen käteen piikkisuan. Olin varmistanut kuitenkin ensin Winkyltä, saisinko käyttää sukaa hännän selvittämiseen. Asia oli ok, sillä Sailan paksussa hännässä ei muutama irtirepytynyt jouhi paljoa näkyisi tai sen pahemmin tuntuisi. Käyttelin harjaa kuitenkin kohtuullisen varovasti ja selvittelin suurimman osan takuista sormin.
Kun vielä puhdistin kaviot, olin valmis. Suukotin Sailaa turvalle ja kävin puhdistamssa harjat. Palasin vielä sanomaan hyvää yötä Sailalle ja sanoin heipat Winkylle.
Laskeva aurinko langetti punertavan kajonsa tiellä astellessani kotiin.

Petriina & Saila

02.04.2009

Aurinkoinen päivä oli sulattanut todella paljon lunta. Muutamia lumikasoja näkyi enää tien reunassa, kun saavuin tallille. Jätin pyöräni tallin seinustalle ja suuntasin kohti tarhoja. Suunnitelmissani oli liikuttaa Riikka ja Muke. Aloitin puuhasteluni hakemalla Riikan tarhasta. Tamma tuli kiltisti luokseni kun hain sen ja talutin sen ripakasti hoitopuomille.

Hain harjat ja harjasin Riikan huolella. Siitä ei onnekseni lähtenyt melkein ollenkaan talvikarvaa, ja lyhyt kesäkarva pilkisteli jo talven jälkeen. Harjauksen jälkeen puhdistin tamman kaviot, joka sujui suhteellisen hyvin. Takajalatkin tuli hyvin putsattua. Seuraavaksi hain tallista satulan ja suitset sekä jännesuojat. Laitoin ensin suojat, sitten satulan ja lopuksi suitset. Pian olimme molemmat ratsastuskunnossa, ja irrotin Riikan puomista. Lähdin taluttamaan sitä kentälle.

Kenttä oli melkein kokonaan sulanut, hieman kurainen joistakin kohti. Petriina oli juuri lopettelemassa Sailan kanssa. Tervehdin tallityttöä iloisesti, joka vastasi pirteästi. Vaihdoimme muutaman sanan, kunnes keskityimme omaan työhön. Kiristin Riikan satulavyön ja mittasin jalustimet. Nousin sen selkään ja annoin pohjetta, jonka seurauksena Riikka lähti kävelemään reippaasti kaviouraa kohti. Tamman askeleet tuntuivat ihanan pehmeiltä ja tasaisilta. Kävelin molempiin kierroksiin jonkin aikaa tehden voltteja ja pysähdyksiä. Sen jälkeen otin ohjat käsiini ja aloin ravata. Ravasimme reipasta tahtia, ja tein taas paljon voltteja. Riikka taipui hyvin ja oli muutenkin avuille herkkä. Melko pitkän ravijakson jälkeen annoin tamman kävellä hetken. Käynnin aikana yritin koota tammaa, mutta se ei myödännyt niskastaan paria senttiä enempää. Kokeilin vähän pohkeenväistöä, joka sujui melko mallikkaasti. Sen jälkeen otin taas ravia. Ravasimme reippaasti ympyrällä, kunnes nostin laukan. Laukkasimme kaksi ympyrää, vaihdoimme suunnan ja laukkasimme toiseenkin suuntaan kaksi ympyrää päädyssä. Ravasimme vielä loppuravit ja kävelimme vapain ohjin.

Noin 45 minuutin ratsastuksen jälkeen harjasin hieman hionnutta Riikkaa sen karsinassa. Harjauksen jälkeen annoin sille kolme leivänpalaa ja laitoin kevyen loimen selkään. Jätin Riikan sisälle, ja lähdin hakemaan Mukea tarhasta. Muke tuli iloisesti luokseni ja vein orin hoitopuomin luo.

Harjasin Muken melko nopeasti, mutta huolella. Sen jälkeen putsasin kaviot ja hain kaikki ajoon tarvittavat valjaat sekä koppakärryt. Puin nimikkoponilleni valjaat ja asettelin kärryt sen perään. Hain vielä kypäräni matkaan ja pian kaarsimme tallin pihasta hiekkatielle.

Kävelimme aluksi melkein 20 minuuttia, tie oli sen verran huonossa kunnossa. Mutta kun tien pohja tuli kantavammaksi, pyysin Muken raviin. Ori lähti reipasta ravia eteenpäin, ja melkein siirtyi laukkaan kaksi kertaa. Kun olimme ravanneet jonkin matkaa, pyysin Muken käyntiin. Mutta siitähän ei pikkuori tykännyt, vaan pukitti ja lähti kaahaamaan täysillä tietä pitkin. "No niin herraseni, hidastahan!" yritin, mutta turhaan. Poni porhalsi vauhdilla eteenpäin kuuntelematta pidätteitäni. Se jatkoi kaahaamistaan pitkän matkaa, kunnes pysähtyi kuin seinään. "Oletkos ihan pöhkö?" naurahdin, mutta olin helpottunut. Kävelimme hetken matkaa, kunnes käännyimme takaisin tallia kohti. Ravasimme vielä pikkupätkän kotiin päin, tällä kertaa Muke käyttäytyi kiltimmin. Kävelimme noin puoli tuntia takaisin tallille.

Kun Muke oli huolella hoidettu ja loimitettu, jätin senkin sisälle. Ori oli hionnut aika paljonkin, olihan se aika lujaa mennyt. "Oho, ompas Muke hionnut!" Winky ihmetteli. "Joo, se lähti vähän kaahaamaan tuolla tiellä. Sitten hetken päästä se pysähtyi ihan paikoilleen. Hassu poni", selitin. Kello näytti jo kuutta, joten autoin Winkyä hakemaan hevoset sisälle ja ruokkimaan ne. Minä jaoin jokaiselle ponille heinää ja Winky jakoi rehut. "Kiitos avusta! Nähdään taas!" Winky vielä huikkaisi, ennen kuin lähdin tallin ovesta pyöräni luokse.

Sofia

01.04.2009

Kevät oli tulossa ihan tosissaan ja sen huomasi. Linnut liversivät puissa ja pensaissa, lumi suli ja virtasi pienissä solisevissa puroissa tien vierustoilta metsään - ja poneista lähti aivan hirveästi talvikarvaa. Huokaisin ja kopautin piikkisukaa ties kuinka monennen kerran tallin seinään saadakseni siihen juuttuneen tupon valkoista ja mustaa talvikarvaa irtoamaan. Sitten kävin taas työhön.
Saila nautti harjasta, joka rapsutti mukavasti kutisevaa kohtaa sään vierellä. Hymähdin tamman venyttäessä kaulaansa ja ylähuultaan. Ei se kuitenkaan sellainen tapiirinnokka ollut, kuin minkä olin joskus Nellalla nähnyt.
Olin tuonut Sailan ulos tallista ja sitonut sen riimunnarusta tallin seinään kiinni. se olikin ollut hyvä idea, sillä talliin ei olisi mahtunut sen kaiken irronneen karvan sekaan. Ja nyt pikkulinnut saattoivat kerätä sitä pehmukkeeksi pesäänsä.
Äkkiä pieni lintu pypähtinkin viereemme ja käänteli varovasti päätään. Sitten se nappasi nopeasti karvatupon nokkaansa ja lensi pois. Minä hymyilin sailan katsellessa pöllämystyneenä linnun perään.

Kun satuloin Sailaa, tallille pyöräili Nana. Hän oli tuttu hoitaja minulle ja Makelle. Hän jätti pyöränsä päärakennuksen seinää vasten ja käveli oritarhalle. Hän tervehti Makea ja Mukea ja lähti sitten tulemaan tallia kohden.

"Moi", tervehdin iloisesti.
"Moi! Oletko sä Petriina?" Nana kysyi.
"Joo, oonhan mä. Haluisitko sä lähteä mun ja Sailan kanssa maastoon?"
"Voisin mä vaikka lähteäkin", Nana hymyili.
"Ok, me ollaan tossa kentällä lämmittelemässä", ilmoitin ja käänsin Sailan kenttää kohden.

Kuljimme hetken käyntiä pitkin ohjin ja sittn teimme väistöjä, voltteja ja peruutuksia. Seurasin samalla Nanan puuhia oritarhassa ja tallin seinustalla. Hän oli hakenut Maken harjat ja irroitteli talvikarvaa pienestä nimikkoponistaan.

"No niin, mennäänkö sitten?" Nana huudahti ratsastaessaan kentän viereen.
"Toki", ilmoitin ja ohjasin Sailan mustan shettisorin vierelle.

Etenimme käyntiä ohjat kuolaintuntumalla. Istuin tiiviisti satulassa ja nautin kevätauringosta. Niin taisi tehdä Nanakin. hetken kuluttua hän ehdotti ravia ja kun suostuin, Make ampaisi vauhtiin. Saila ravasi rauhallisemmin, mutta silti Make joutui nopeuttamaan askeltaan pysyäkseen Sailan vauhdissa.

Juttelimme niitä näitä, enimmäkseen hevosista ja Revonlahdesta. Nana oli tyytyväinen päästyään takaisin Makea hoitamaan. Kerroin, että minäkin oli ensin vähän säikähtänyt, kun luulin etten saisi Sailaa enää hoitsukseni.
"Onneksi Winky on kuitenkin hirmu reilu tyyppi", oli meidän molempien mielipide.

Sulan ja suoran polunpätkän auetessa edessämme katsahdimme toisiamme ja päästelimme sitten laukkaa. Sailan askel oli rentoa ja joustavaa. Make sen sijaan otti valtavan pitkiäa askelia ottaen huomioon, että sen jalat olivat shettikselle tyypilliset - lyhyet.

Saavuimme tallille käynnissä. Riisuimme tallissa ponien varusteet ja harjasimme ne. Karvaa ei enää lähtenyyt niin paljon kuin aiemmin päivällä. Puhdistin kaviot ja talutin Sailan tarhaan Riikan ja Nellan kanssa. Sitten pyydystin Riikan ja harjasin sen tallin edessä. Nana hoiti Nellan ja lähti sitten kotiin.

Pian sen jälkeen Sofia tuli tallille. Hän auttoi ensin minua ja Winkyä kuuraamaan ponien juoma- ja ruokakipot ja lähti sitten ajamaan Mukea. Minä pesin sailan suitset ja satulan, hellin Mattia ja söin eväitäni. Sofia tuli talliin Muken kanssa. Hän riisui siltä silat ja muut remmit, harjasi sen ja laittoi karsinaan.
"Poika vähän hikosi tossa matkalla", hän selitti minulle ja rojahti sohvan toiseen päähän. Minä hymyilin.

Jonkin ajan päästä lähdin kotiin. Sofia jäi tallille Winkyä auttamaan ja Nellaa ratsastamaan. Poikkesin tammatarhalle ja lupasin Riikalle ja Sailalle ratsasta ja helliä ne viimeistään ylihuomenna. Enkä aikonut unohtaa Nellaakaan.

Petriina & Saila

31.03.2009

Kävin tallilla koulun jälkeen. Äitini heitti minut Revonlahteen noin kolmen aikaan. Aurinko paistoi taivaalta ja loputkin lumet sulivat vauhdilla pois. "Moikka!" tervehdin Winkyä, kun pääsin talliin. "Teve", tallinomistaja vastasi hymyillen. "Ihana ilma. Nyt huvittaisi kyllä lähteä maastoon. Haluaisitko lähteä mukaan, jos kerkiät?", kysyin Winkyltä. "Niin on. Olisi kyllä mukava lähteä, mutta mulla on paljon paperitöitä, enkä kerkiä. Harmi kyllä", Winky sanoi harmissaan. "Mä voin kyllä lähtee!" kuului ääni takaa. Käännyin ja näin Nanan. "Joo, se olis kyllä kiva juttu!" sanoin innoissani, sillä olisi mukava tutustua muihinkin tallityttöihin. "Kiva juttu. Mennäänkö hakemaan pojat tarhasta?" Nana kysyi pirteästi. Nyökkäsin ja pian olimmekin matkalla Maken ja Muken tarhaa.

"On se kyllä kiva, kun kesä tulee! Tätä karvanlähtöä ei jaksa kukaan!" Nana naurahti. "Niinpä! Mukelta alkaa kyllä olla suurin osa lähtenyt", vastasin huomatessani, ettei Mukesta ollut lähtenyt kauhean paljon karvaa. Kun poni oli harjattu huolellisesti, selvitin vielä hännän ja harjan ja puhdistin kaviot. Taas Muke ensin piti päättäväisesti jalkaansa maassa, mutta nosti jalka toisensa jälkeen kiltisti ylös. Seuraavaksi satuloimme ponit ja laitoimme itsemme kuntoon. Sitten lähdimmekin metsäpolkua pitkin maastoon.

Kävelimme melko pitkän matkaa sohjoista tietä pitkin, kunnes tulimme maalle, joka oli jo sulanut. "Otetaanko vähän ravia?" Nana ehdotti. "Joo, otetaan vaan", nyökkäsin ja keräsin ohjia. Muke lähti reippaaseen raviin pienen pukin jälkeen ja ravasimme peräkkäin jonkin matkaa, kunnes tie muuttui taas sohjoiseksi. "Ärsyttävää tämä alkukevät, kun kaikkialla pelkkää sohjoa. Autotiet ja piha on kyllä sulanut, mutta metsätiet on aikas huonossa kunnossa", selitin hieman tympääntyneenä. "Niinpä. Mutta onneksi tämä keli ei kauaa kestä, jos tällainen sää jatkuu!" Nana sanoi piristävästi. Kävelimme taas melko pitkään ja juttelimme niitä näitä. Kohta tulimme hiekkatielle, joka oli jo mukavasti sulanut. Lähdimme ravaamaan ja ravasimme taas reipasta tahtia melko pitkän pätkän. Ravipätkän jälkeen käännyimme kapealle metsäpolulle, joka veisi meidät takaisin tallille. Annoimme ponien kävellä pitkin ohjin ja napsia hieman ohimennen kuusenoksia.

Kun pääsimme takaisin tallille noin 40 minuuttia kestäneen lenkin jälkeen, veimme ponit sisälle ja riisuimme niiltä varusteet. Harjasimme ne huolella ja annoin Mukelle pari porkkananpalaa. Laitoin sille kevyen loimen päälle, ja tarkistin että nimikkoponillani oli tarpeeksi vettä. "Kiitos seurasta, oli tosi kivaa", sanoin vielä Nanalle. "Joo eipä kestä, oli kyllä kiva päästä maastoileen, vaikka tiet ei olekaan kauhean hyvässä kunnossa", Nana vastasi hymyillen. Nana lähti hakemaan Riikkaa tarhasta, ja lähdin mukaan ottamaan Nellan harjattavaksi.

Harjasin Nellan turkkia ottaen välillä harjasta karvoja pois. Nellan talvikarvat putoilivat maahan, ja pikkulinnut kävivät välillä napsimassa niitä pesiinsä. Jonkin ajan kuluttua Nana talutti Riikan tallista kohti kenttää. "Tuukko sä ratsastaan vai harjaakko sen vaan?" Nana kysyi. "En tällä kertaa ratsasta, harjaan sen vaan", sanoin. Nana nyökkäsi ja jatkoi matkaa kentälle. Keskityin taas Nellaan. Se katseli ihmeissään lintuja jotka lentelivät hoitopuomin luona, ja välillä tuuppaisi minua ystävällisesti selästä. Kun olin harjannut Nellan huolella molemmilta puolilta, tarkistin vielä kaviot ja selvitin hännän. Sitten vein sen takaisin tarhaan, sillä minulla oli jo melko kiire. Äitini nimittäin tulisi hakemaan minut viiden minuutin kuluttua.

Kun olin vienyt Nellan takaisin tarhaan, Winky käveli minua vastaan. "Mä tästä lähdenkin. Liikutin Muken ja harjasin Nellan. Ens kerralla voinkin sitten tehdä vähän enemmän hommia, mutta tää oli nyt tällainen pikakäynti", selitin ohimennen. "Okei, kiva kun tulit edes hoitamaan muutaman pollen. Moikka!" Winky sanoi vielä, ennen kuin lähdin tallilta äitini kyydillä kotiin.

Sofia

<< edellinen

vanhemmat merkinnät »