Päiväkirja

Päiväkirjasta voit lukea tallin tapahtumista, olipa sitten kyseessä uusista asukkaistamme tai rauhallisista maastolenkeistä. Päiväkirjaan kirjoittelevat Winkyn lisäksi tallitytöt.

12.08.2009

Koulut olivat taas alkaneet, ja niin alkoi syksykin. Ilma oli sateinen ja tuuli aika rankasti. Olin päässyt koulusta jo yhdeltä, joten päätin lähteä käymään tallilla, ainakin liikuttamassa Muken.

Tallin piha oli melko aution näköinen. Huomasin, että ponit oli siirretty tarhoihin, pois laitumilta. Muke nosti päänsä maasta, kun huhuilin sille. Se hörähti hiljaa, mutta jatkoi pian heinänkorsien etsimistä. Lähdin hakemaan Muken riimun tallista.

Harjasin Mukea huolellisesti sen karsinassaan. Ori oli iloisella tuulella, ja hamusi koko ajan taskujani herkkujen varalta. "Senkin pöhkö, ei mulla sulle mitään herkkuja ole. Ja vaikka sattuisikin jotain löytymään, niin et sä kyllä mitään saa, kun noin pullukkakin olet!" naurahdin ja rapsutin ponia otsasta. Itsekin olin kurjasta ilmasta huolimatta hyvällä tuulella. Muke oli alkanut tottumaan seuraani, ja itsekin aloin kiintyä pieneen shettikseen. Kun Muke kiilsi taas puhtauttaan, puhdistin kaviot ja laitoin sille varusteet.

Talutin Muken kentälle, ja suljin portin. Nousin satulaan ja lähdimme kiertämään kenttää uraa pitkin. Muke asteli innokkaasti lyhyitä askeliaan. Teimme reippaassa tahdissa alkuverryttelyn, jonka jälkeen ajattelin kokeilla vähän ponin kokoamista. Aluksi Muke ei oikein jaksanut koota itseään, niin innoissaan kun oli. Mutta muutamien yrityksien jälkeen ori alkoi koota itseään, ja hakeutui vähän muotoonkin. "Hyvä poika, hienosti menee", kehaisin puoliääneen ja rapsutin sitä sään kohdalta. Samassa Muke pukitti yllättäen ja lensin kuin leppäkeihäs sen pään yli. "Senkin riiviö! Ikinä ei kannata luottaa shettiksiin!" murisin puoliksi nauraen ja pyyhin hiekkaa housuistani. Muke odotti kilttinä vieressä "enkeli-ilme" naamallansa. "Hah, odotapa vain kun pääsen takaisin selkään!" sanoin ponille ja kapusin takaisin satulaan. Jatkoimme kokoamisharjoitusta molempiin suuntiin, kunnes oli aika laukata. Kun nostin laukan, olin valmistautunut pukkeihin. Ja niitähän sitten tulikin! Ensimmäinen laukkaympyrä kului siihen, kun yritin saada yli-innokasta Mukea rauhoittumaan. Kun se tapahtui, laukkasimme reipasta tahtia kolme ympyrää ilman pukittelua. Sama toistui toiseenkin suuntaan.

Kun olin noin tunnin ratsastuksen jälkeen kavunnut selästä alas ja taluttanut Muken takaisin talliin, alkoi sataa ihan kaatamalla. "Hyvä ajoitus ratsastuksellemme!" hymähdin hyvälle tuurillemme. Harjasin hieman hionneen ponin huolella ja jätin sen karsinaan sateen vuoksi. Hetken kuluttua Winky juoksi sadetakki yllänsä talliin. "Voitko auttaa ottamaan loput hevosista talliin? Tuolla sataa ihan älyttömästi!" Winky puuskutti. "Tottakai!" sanoin. Nappasimme mukaan riimuja, ja lähdimme hakemaan hevosia sisälle.

Kun kaikki hepat olivat sisällä, annoimme niille vähän heinää ajankuluksi. Soitin äidilleni, että tulisi hakemaan minut, sillä en halunnut kävellä bussipysäkille sateessa. Odotellessani äitiä, kuivasin jokaisen ponin huolellisesti hikiviilalla. Kun kaikki ponit olivat kuivia ja söivät tyytyväisenä, äitini kaarsi pihaan. Kävin vielä hyvästelemässä Muken ennen kuin lähdin kotiin.

Sofia

11.08.2009

Ilma oli raikas ja ihanan lämmin. Korjasin lippistäni päässäni ja astuin Revonlahden pihaan. Ponit laidunsivat laitumella, kuten edellisenäkin päivänä. Kävelin pihan poikki, avasin tutun oven ja astuin sisään viileään talliin. Winky siivosi parhaillaan Sailan karsinaa. "Moi! Mä voin kyllä siivota noi loput neljä karsinaa", tervehdin Winkyä. "Moikka! No kiitos, ole hyvä vain, niin mä pääsen liikuttamaan Nellaa. Se on ollu nyt aika paljon vapaalla, niin se tarvitsee liikuntaa", Winky selitti iloisesti. Otin talikon häneltä ja aloin siivoamaan Pennin karsinaa.

Kun kaikki loput neljä karsinaa oli siivottu, hain muutamalle ponille lisää purua ja sen jälkeen lakaisin käytävän huolella. Pyyhkäisin luudalla samalla katosta parit hämähäkinseitit. "Ja sitten vesi- ja ruokaämpärit. Otin ensin jokaisesta karsinasta ruokaämpärin, hain tiskiharjan ja aloin pesemään niitä ulkona. Kun jokainen ämpäri kiilsi puhtauttaan, vein ne takaisin karsinoihin ja otin ämpärit. Kaadoin vanhat vedet pois, ja kuurasin nekin oikein huolellisesti.

"Valmista! Mitäs sitten tekisin?" mietiskelin itsekseni. Vastaus löytyikin kun astuin satulahuoneeseen. Siellä oli lievästi sanottuna pieni kaaos meneillään. Aloin järjestellä hevoslehtiä kasaan, lakaisin lattialta heinänkorret ja hiekat, kävin pudistamassa maton ulkona ja laitoin pari lattialla olevaa harjaa omiin pusseihinsa. "Huhhuh, olipas tässä hommaa. Vielä pesupaikka kuntoon ja sitten olen valmis", sanoin ja pyyhin hikeä otsaltani.

Pesupaikka ei ollut missään kauheassa kunnossa, mutta siivosin senkin. Järjestin sangot yhteen nurkkaan, laitoin hikiviilat ja tiskiharjat paikoilleen, lakaisin hieman likaa lattialta ja nostin vielä pari sientä lattialta.

Kun kaikki oli valmista, hain Muken tarhasta. Se tuli iloisesti vastaan ja otin sen kiinni. "Nyt tehdään sullekin suursiivous", selitin Mukelle, joka käveli kiltisti vierelläni. Kiinnitin sen käytävälle ja hain sen harjapussin. Harjasin Muken ensin pölyharjalla, jonka jälkeen vielä kertaalleen kovalla harjalla. Pään harjasin hellästi pehmeällä harjalla. Selvitin Muken paksun hännän ja harjan. Viimeiseksi puhdistin kaviot. Tänään se sujui vähän nopeammin kuin eilen, vaikka Muke aluksi laittoikin vastaan. Kun olin valmis, ihailin lopputulosta. Muken karva kiilsi puhtaana ja sen hännässä ja harjassa ei ollut yhtäkään takkua. "Valmista tuli. Nyt mulla ei oo kyllä aikaa liikuttaa sua, mutta ehkä ens kerralla sitten", mutisin Mukelle ja talutin sen takaisin tarhaan.

Sofia

10.08.2009

En ollut kesän kiireiden takia kerinnyt käymään tallilla pitkään aikaan. Revonlahti oli edelleen yhtä kotoisa kuin olin muistanutkin. Ponit laidunsivat laitumilla kaikessa rauhassa. Muutama nosti päänsä kun nojauduin aitaa vasten. Oli todella lämmin elokuinen päivä, ja kärpäset pörräsivät ponien ympärillä. Tarkoitukseni oli ensin lähteä Mukella maastoon, ja sen jälkeen hyppäisin Pennillä vähän. Päätin ryhtyä heti hommiin, ja hain Muken laitumelta.

Harjasin Muken huolella, nauttien sen tuoksusta pitkästä aikaa. Harjaus sujui ripakasti, ja hännän ja harjankin selvitin nopeasti. Kavioiden putsaamisessa kesti hetkensä, kuten aina. Kun sekin oli tehty, hain satulan ja suitset tallista. Satuloimisessa kesti melko kauan aikaa, sillä laitumella lihonut shettis jaksoi vielä pullistella mahaansa isommaksi. Tovin kuluttua satulavyö oli kiinni ja laitoin suitset vaivattomasti Muken päähän. Kun minulla oli kypärä päässä, mittasin vielä jalustimet ja pian olinkin jo matkalla kohti maastopolkuja.

Kävelimme reipasta tahtia pehmeää tietä pitkin. "Mulla onkin ollut jo ikävä tätä", sanoin hiljaa Mukelle ja silitin sen kaulaa. Kun olimme kävelleet hetken, otin ohjia paremmin tuntumalle ja pyysin Mukea raviin. Ori innostui ideasta niin paljon, että pukkaisi pienen pukin ja lähti todella reippaaseen raviin. Yritin keventää niin nopeasti kun vain pystyin, kunnes luovutin ja annoin laukkapohkeen. Muke sinkaisi eteenpäin täyttä vauhtia. Nautin reippaasta laukkapätkästä oikein kunnolla. Sen jälkeen kävelimme melko pitkän matkan, kunnes saavuimme järven rannalle. "Mitäs sanot, mennäänkö kahlaamaan?" kysyin innoissani Mukelta. Muke käveli rohkeasti veden rajalle, pärskähti ja kuopi vettä. Kohta se ravasi innoissaan rantaa pitkin, veden loiskuessa päällemme.

Tallille tultuamme riisuin Muken ja harjasin sen kostean karvan reippain ottein. Annoin pienen leivänpalan kiitokseksi lenkistä. Tämän jälkeen vein Muken takaisin laitumelle ja lähdin sen jälkeen pystyttämään esteitä. Laitoin kentälle kahden esteen sarjan toiselle pitkälle sivulle ja pienen pystyn toiselle. Sitten lähdin hakemaan Penniä tarhasta.

Harjasin Pennin nopeasti, sillä se oli aika puhdas. Putsasin kaviot reippaasti ja satuloin sen. Vyö meni helposti kiinni, vaikka tällekin ponille oli vähän mahaa kertynyt laitumelta. Suitsin vielä Pennin ja talutin sen jälkeen tamman kentälle.

Kävelimme reipasta, marssivaa tahtia uraa pitkin. Teimme isoja voltteja, muutamia pysähdyksiä ja peruutuksia molempiin suuntiin käynnissä ja ravissa. Sen jälkeen laukkasin kumpaankin suuntiin pari ympyrää, ja sitten päätin hypätä. Kannustin Pennin kohti pystyestettä, ja Penni vastasi apuihini innoissaan. Kun este tuli kohdalle, se loikkasi kunnolla sen yli. Kehuin tammaa hienosta hypystä ja jatkoin sarjalle. Ylitimme esteet hienosti, ja vaihdoimme suuntaa. Hyppäsimme esteet pariin kertaan molempiin suuntiin, jonka jälkeen ravasimme uraa pitkin. Hypyt olivat onnistuneet hienosti, mitä Penni nyt oli vähän intoillut liikaa, ja pukittanutkin pari kertaa. Loppukäyntien jälkeen lähdimme kentältä iloisin mielin.

Harjasin Pennin ja annoin sillekin kiitokseksi leivänpalan. Koska Penni oli hionnut aika paljon, pesin sen haalealla vedellä hionneista kohdista. Vein Penninkin laitumelle, ja sitten olikin aika lähteä. Seuraavalla kerralla siivoaisin tallin oikein perinpohjaisesti!

Sofia

28.06.2009

Kesä! Se merkitsi suuria kesälaitumia, kärpäsiä, lämpimiä kesäsateita, uintiretkiä, kukkia, hellettä, ukkosta, jäätelöä - ja ennen kaikkea auringossa köllötteleviä ponipalleroita.

Saila, ihana, rakas, mustavalkoinen Saila. Pyörä kellahti ojaan kiirehtiessäni suuren tammalaitumen aidalle.
Neljä ponia laidunsi kaikessa rauhassa metsän laidassa. Kaksi oli kovin pientä ja pyöreää, musta ja rautias. Yksi oli selvästikin vuonohevonen, hallakko ja pystyharjainen. Ja sitten oli Saila.
Apua, hetken olin katsellut hevosia kuin vieraita, kuin olisin juuri nähnyt ne ensimmäisen kerran. Viime käynnistä oli aikaa, silloin kolme kuukautta sitten oli vielä lunta maassa...
Onneksi ajatus häilähti nopeasti ohi, purjehti kevyesti pois poutapilven lailla. Jättämättä jälkeäkään, paljastaen sinisen taivaan ja totuuden. Minä tunsin nämä ponit.

Ponit kohottivat päätään mehukkaasta ruohosta pujahtaessani aidan ali laitumen puolelle. Saila pärskähti, käänsi korvansa höröön ja astui sitten kohti. Muut ponit seisoivat paikallaan, mutta sitten etummaisena seisseen nimikkoponini ohi pyyhkäisi kiihtyvällä nopeudella jotakin pientä ja ruskeaa - Siili.

Ensin kauhistuin, sitten minua rupesi naurattamaan. Pieni tamma hidasti vauhtia ja suoritti lopulta kauniin, hallitun, liukupysähdystä muistuttavan liikkeen aivan eteeni ja naulitsi nappisilmänsä minuun. Paksun ja vähän takkuisen otsaharjan alta tullut katse oli hassu, kiltti, ilkikurinen ja niin siilimäinen.

Loputkin ponit tulivat tervehtimään ja Saila sai erikoispitkän rapsutuksen. Istahdin ruoholle ja nojasin koivun runkoon. Suljin silmäni ja ajattelin hevosentuoksuista kesää, joka odotti minua ja kutsui luokseen.

Petriina & Saila

27.06.2009

Läpsäisin itikan käsivarreltani ja huokaisin iloisesti. Kello näytti puoltapäivää ja seisoin keskellä tallitietä. Silmäilin ympärilläni levittäytyviä laitumia, joilla laidunsi suloisia pieniä poneja. Aurinko porotti kuumana ja teki ponit laiskoiksi.
Olin ottanut kesäkuun alussa itselleni kolmen viikon mittaisen hermoloman maapallon toiselta puolelta. Nyt olin täysissä voimissa ja innokas puuhastelemaan ponien kanssa.

Talliin oli syntynyt ennen kesäkuuta kaksi varsaa - höveli vuonohevosvarsa Luke eli Revon Lykke ja Siilin suloinen shettistammavarsa Milla eli Revon Smilla. En ole kyllästynyt niiden hellimiseen, mutta varsat on kuitenkin myytävä kunhan niistä tulee tarpeeksi vanhoja.

Muuten tallissa on kaikki normaalia, tosin kaikki ponit ovat lihoneet muutamankymmentä kiloa. Ponskeilla on kesäloma ja niillä lähinnä maastoillaan kun sää ei ole liian kuuma. Itsekään en jaksa vetää poneilla mitään koulutreeniä, joten kaikki ovat päässeet hieman lössähtämään. Mutta nyt on kesä ja silloin kuuluu nauttia ja löhöillä!

Winky

« uudemmat merkinnät

vanhemmat merkinnät »